Moni teollisuusyritys tunnistaa tarpeen strategiselle kunnossapidolle, mutta käytännön toteutus jää helposti epäselväksi. Miten liiketoiminnan tavoitteet muutetaan konkreettisiksi kunnossapitotoimenpiteiksi? Toimiva kunnossapitostrategia voidaan rakentaa neljän vaiheen kautta.
Kaikki alkaa liiketoiminnan tavoitteista. Yrityksen johdon tulee määritellä, mitkä tekijät ratkaisevat kilpailukyvyn. Onko tavoitteena esimerkiksi kustannustehokkuus, korkea laatu, toimitusvarmuus, joustavuus vai vastuullisuus? Tämä ei ole kunnossapidon päätös. Kunnossapidon tehtävä on tunnistaa, mitä liiketoiminnan tavoitteet tarkoittavat omaisuuden ja sen ylläpidon näkökulmasta. Ilman tätä yhteyttä kunnossapito optimoi helposti vääriä asioita
Seuraavaksi liiketoiminnan tavoitteet käännetään kunnossapidon kielelle. Jos liiketoiminnan tavoitteena on esimerkiksi korkea toimitusvarmuus, kunnossapidon tavoitteeksi voi muodostua kriittisten tuotantolaitteiden käyttövarmuuden parantaminen. Jos taas tavoitteena on kustannustehokkuus, painopiste voi olla laitteiden elinkaaren ja kunnossapitokustannusten optimoinnissa. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä johdon ja kunnossapidon välillä sekä yhteisiä mittareita, joilla tavoitteiden toteutumista voidaan seurata.
Tavoite, kuten korkea käyttövarmuus, ei vielä itsessään muuta kunnossapidon arkea. Se täytyy muuttaa konkreettisiksi tehtäviksi. Mitä tehdään? Mille laitteelle? Kuinka usein? Kuka työn tekee ja millä resursseilla? Juuri tässä vaiheessa moni kunnossapitostrategia kohtaa käytännön haasteet.
Suurissa teollisuusympäristöissä laitteita voi olla tuhansia, jolloin laitekohtaisten huoltosuunnitelmien rakentaminen ja ylläpitäminen on työlästä. Samalla korostuu kunnossapitodatan merkitys. Jos tieto on hajallaan eri järjestelmissä tai yksittäisten ihmisten muistissa, suunnitelmallisen kunnossapidon rakentaminen vaikeutuu merkittävästi.
Kun tarvittavat toimenpiteet on määritelty, ne sijoitetaan usean vuoden aikajänteelle. Tiekartalle voidaan tuoda suunnitellut kunnossapitotoimenpiteet, suuremmat korjaukset ja revisiot, investoinnit, resurssitarpeet sekä budjetit. Näin kunnossapito pystyy ennakoimaan tulevia tarpeita ja keskustelemaan johdon kanssa niiden vaikutuksista hyvissä ajoin. Samalla keskustelu muuttuu. Kunnossapito ei tuo johdon pöydälle vain yksittäisiä investointipyyntöjä tai akuutteja ongelmia, vaan perustellun näkymän siitä, mitä omaisuuden suorituskyvyn ylläpitäminen tulevina vuosina vaatii.
Strategian muuttaminen tuhansiksi laitekohtaisiksi tehtäviksi on perinteisesti vaatinut paljon manuaalista työtä. Digitalisaatio ja tekoäly voivat helpottaa tätä merkittävästi. Kun käytettävissä on laadukasta huolto- ja vikahistoriaa, tekoälyä voidaan hyödyntää esimerkiksi toistuvien vikojen tunnistamiseen ja ennakoivien kunnossapitotoimenpiteiden ehdottamiseen. Näin asiantuntijoiden aikaa voidaan vapauttaa manuaalisesta suunnittelusta analysointiin ja toiminnan kehittämiseen. Tämän edellytyksenä on kuitenkin laadukas ja keskitetty tieto.
EAM-järjestelmä (Enterprise Asset Management) ei olekaan pelkkä työnohjaustyökalu. Se kokoaa omaisuus-, työ- ja historiatiedon yhteen ja tarjoaa pohjan, jonka avulla strategia voidaan viedä päivittäiseen tekemiseen ja sen toteutumista voidaan seurata.
Kunnossapitostrategia toimii vasta, kun organisaation eri tasot toimivat saman tavoitteen mukaisesti:
Strategisella tasolla johto määrittelee liiketoiminnan tavoitteet.
Taktisella tasolla kunnossapidon johto muuttaa tavoitteet suunnitelmiksi ja toimenpiteiksi.
Operatiivisella tasolla työnjohto ja asentajat toteuttavat suunnitelmat käytännössä.
Kun nämä kolme tasoa ovat linjassa, kunnossapito muuttuu reaktiivisesta tekemisestä suunnitelmalliseksi osaksi liiketoimintaa.
Hyvä kunnossapitostrategia ei siis ole kerran laadittu dokumentti. Se on jatkuva prosessi, joka yhdistää liiketoiminnan tavoitteet, kunnossapidon suunnittelun ja päivittäisen työn. Strategia näyttää suunnan. Data, järjestelmät ja ihmiset tekevät siitä käytäntöä.