Useimmilla teollisuusyrityksillä on kunnossapito-organisaatio, mutta vain harvalla on aito kunnossapitostrategia. Ero kuulostaa pieneltä, mutta se on ratkaiseva. Ilman strategiaa kunnossapito kuluttaa rajallisia resursseja reagoidakseen siihen, mikä juuri tällä viikolla sattuu rikkoutumaan. Strategian avulla kunnossapidosta tulee liiketoiminnan kilpailukykyä tukeva toiminto.
Operatiivinen kunnossapito on päivittäistä tekemistä: korjauksia, huoltoja, häiriöiden ratkaisemista ja tuotannon tukemista. Sen aikajänne on lyhyt, ja tavoitteena on varmistaa, että tuotanto pyörii tänään ja huomenna.
Strateginen kunnossapito puolestaan tarkastelee omaisuuden hallintaa vuosien perspektiivillä. Se vastaa kysymykseen, miten omaisuutta ylläpidetään niin, että liiketoiminnan tavoitteet toteutuvat mahdollisimman tehokkaasti.
Ilman strategista näkökulmaa kunnossapito jää helposti reaktiiviseksi. Tällöin päätöksiä tehdään kiireellisimpien ongelmien perusteella sen sijaan, että toimintaa ohjaisivat liiketoiminnan tavoitteet.
Yksi yleisimmistä virheistä on rakentaa kunnossapitostrategia laitekannan ympärille. Todellisuudessa lähtökohdan pitäisi olla liiketoiminnan tavoitteet. Sama laite voi palvella erilaisia strategioita riippuen siitä, mitä yritys tavoittelee.
Esimerkiksi henkilöauton kunnossapito voidaan järjestää eri tavoin riippuen tavoitteesta:
Jos tavoitteena on minimoida kustannukset, osista pyritään hyödyntämään koko käyttöikä.
Jos tavoitteena on korkea laatu, laitteita voidaan uusia ennakoivasti ennen suorituskyvyn heikkenemistä.
Jos tavoitteena on korkea käyttövarmuus, keskitytään kriittisten komponenttien ennakoivaan huoltoon.
Sama omaisuuserä, mutta täysin erilaiset kunnossapitopäätökset.
Strategisen kunnossapidon ensimmäinen tehtävä on tunnistaa yrityksen kilpailukykytekijät.
Voittaako yritys markkinoilla kustannustehokkuudella? Laadulla? Toimitusvarmuudella? Joustavuudella? Vastuullisuudella?
Nämä eivät ole kunnossapidon päätöksiä, vaan ylimmän johdon määrittämiä tavoitteita. Kunnossapidon tehtävä on varmistaa, että omaisuuden hallinta tukee niitä. Kun kunnossapito kytketään liiketoiminnan tavoitteisiin, siitä tulee kustannuskeskuksen sijaan investointi kilpailukykyyn.
Monessa organisaatiossa kunnossapidosta keskustellaan vasta silloin, kun jokin menee rikki. Strategisessa toimintamallissa keskustelu käydään ennen ongelmia.
Ensimmäinen askel ei ole uusi järjestelmä tai konsulttiprojekti. Ensimmäinen askel on yksinkertainen kysymys: mitkä ovat ne kolme liiketoiminnan ajuria, joilla yritys voittaa markkinoilla? Kun vastaus on tiedossa, voidaan rakentaa kunnossapitostrategia, joka tukee niitä systemaattisesti.
Kunnossapidon paikka on liiketoiminnan pöydässä. Siellä syntyvät päätökset, jotka määrittävät yrityksen kilpailukyvyn vuosiksi eteenpäin.